// // 29.9.2016

Rajoja rikkomassa

Matkustelu on omien rajojensa löytämistä ja niiden ylittämistä. Joku pelkää korkeita paikkoja, toinen karsastaa väenpaljoutta, ja kolmas ehkä sosiaalisia tilanteita. Matkustaessamme pois puhtoisesta lähiöstämme, jätämme myös henkisen tonttimme ja astumme johonkin ennalta tuntemattomaan, ehkä hieman pelottavaankin, toisenlaiseen maailmaan. Vasta sieltä rajan toiselta puolen saatamme huomata kuinka pieni ja ahdas oma mukavuusalueemme onkaan. Kotiin palattuamme huomaamme että rajat ovatkin siirtyneet kauemmaksi – siellä tornitalon ylimmässä kerroksessa ei enää huimaakaan, aamuinen ruuhkabussi ei enää ärsytä ja Siwan kassallekin toivottaa luontevasti hyvät päivänjatkot.

Nigerialaista tienvarsimaisemaa

Rajoja on myös fyysisiä. Niitä jotka on koristeltu piikkilangalla ja koppalakkisilla keski-ikäisillä uniformupukuisilla ukoilla. Kätevimmin valtioiden rajat ylittää kymmenen kilometrin korkeudessa punaviiniä pikkolopullosta litkien. Silloin kuitenkin vaarana on liian äkkinäinen hyppäys epämukavuusalueelle ja kulttuurishokki. Maata pitkin matkustaessa muutokset tapahtuvat hitaammin: lämpötila nousee tai laskee asteen pari päivässä, kadunmiesten ihonväri tummuu ja maisemat muuttuvat hiljalleen. Rajanylitykset ovat pakollinen ja joskus stressaava riesa, etenkin maissa, joissa asiat eivät aina ole viimeisen päälle organisoituja. Omalle matkalleni on nyt kertynyt 19 maarajan ylitystä Afrikassa. Seuraavassa muutama vinkki ja havainto, joilla ylityksistä tekee jos nyt ei miellyttäviä niin ainakin siedettäviä.

Zimbabwesta Sambiaan

  1. Varaa rajanylitykseen koko päivä. Silloin sinulla ei ole kiire mihinkään eikä tarvetta stressata ehditkö ajoissa perille.
  2. Selvitä hyvissä ajoin kohdemaan maahantulomääräykset ja tarvittavat matkustusasiakirjat. Viisumeista sekä oleskelu- ja työluvista saat tietoa kohdemaan viranomaiselta. Ole siis ajoissa yhteydessä kohdemaan edustustoon Suomessa.
  3. Selvitä, onko lähtömaasi valuutta vaihtokelpoista maan ulkopuolella; joidenkin maiden raha muuttuu arvottomaksi heti rajan takana. Kirjoita ylös myös vaihtokurssi. Näin heti ensimmäinen rahanvaihtajakoijari ei pääse vedättämään. Mukana on hyvä olla myös pieni määrä dollareita, joilla saa maksettua viisumit ja vaihdettua taskurahaa.
  4. Ota evästä mukaan. Nälkäisenä muuttuu kärttyisäksi ja hapanta naamaa ei katsele tullimieskään. Äläkä vedä ihan uskomattomia tumuja edellisenä iltana. Darrassa jotkut asiat ovat hauskoja, mutta ei seitsemän tunnin helteinen rajanylitys.
  5. Ota iisisti ja muista että koppalakkiseriffikin tekee vain työtään.
  6. Kun maa, valuutta ja lippu salossa vaihtuvat, muista päivittää myös ulkoministeriölle tekemäsi matkustusilmoitus.

Vuorikiipeilyä Kapkaupungissa

Matkareitin suunnittelu on ainakin itselleni iso osa reissukokemusta, ja Afrikan infra on tarjonnut siihen mukavaa haastetta. Välillä on vapauttavaa mennä virran mukana ja katsoa mistä itsensä löytää. Valitettavasti maailmaan mahtuu myös seutuja, joille ei oman turvallisuutensa takia kannata mennä. Tiedotusvälineisiin tuntuu mahtuvan vain yksi konflikti kerrallaan, ja etenkin Afrikasta löytyy monia unohdettuja sotia joista Kouvolan Sanomat ei paljoa kirjoittele. Vai tiesitkö esimerkiksi itse, että Mosambikin pohjoisosat ovat kapinallisten hallussa, tai että Zimbabwen pääkaupungissa Hararessa opiskelijat osoittavat mieltään vallanpitäjiä vastaan? Ulkoministeriön matkustustiedotteesta löydät ajankohtaisen tiedon No go – alueista, mutta kysele myös paikallisilta senhetkisestä meiningistä. Omaanikin reittiini tein muutamia muutoksia juuri matkustustiedotteen perusteella. Vaikka kartalle tie olisi piirretty paksulla punaisella viivalla, todellisuus saattaa olla toinen. Itse harhailimme lähes vuorokauden kahden Kongon välimaastossa lopulta päätyen kapean mökkitien päähän puutarhavajan kokoiselle raja-asemalle. Ei kenenkään maalla tienposkessa telttailu oli näin jälkeenpäin muisteltuna jännittävä rajakokemus.

Kauppapysähdys siinä isommassa Kongossa

Oma kiertueeni päättyy tänne Sansibarille, missä identtisiin khakishortseihin pukeutuneet turistit räpsivät kuvia ja juovat suklaabanaanismoothieita. Jos väittäisin matkan olleen kaikin puolin onnistunut, valehtelisin. Afrikka osaa välillä olla tuskastuttavan hidastempoinen ja byrokraattinen. Se näyttää toisinaan masentavan köyhältä, jopa toivottomalta. Afrikka on epätasaisesti jakautunutta kansantuloa, muovijätteellä kuorrutettua savuavaa tienpenkkaa, tyhjäksi metsästettyä ja avoimeksi hakattua sademetsää. Toisaalta Afrikka on myös uskomatonta vieraanvaraisuutta, jossa matkaajan annetaan leiriytyä kirkon takapihalle tai häntä lähdetään kuskaamaan naapurikaupunkiin malariahoitoa saamaan. Afrikka on iloisia lapsia, jotka eivät tarvitse puukeppiä ja polkupyöränvannetta kummempia leluja hauskanpitoon. Afrikka on kirkkaanpunaisia, koko taivaan täyttäviä auringonlaskuja. Ja ennen kaikkea Afrikka on aikaa jäädä näitä auringonlaskuja ihailemaan.

Sarvikuonon iltatoimet, Namibia

Edessäni on paluu syksyiseen Suomeen sohjon ja somekohujen keskelle. Luulen, että matkan jäljiltä asenteeni ja ajatusmaailmani on muuttunut rennommaksi. Jos sitä työpaikkaa ei löydy ihan heti, niin ehkä jo ensi viikolla – tai sitä seuraavalla viikolla. Ja jos kivijalkakaupasta on nyhtökaura päässyt loppumaan, niin kokataan sitten vaikka avokadopastaa. Päätän raporttini tähän, antakaa tekin matkailun avartaa!

 

Jussi Eskola

Zanzibar City, Tansania

Kommentoi!